Kohmelo lyhdyttää jännityksen/ostaa pianon suuren/suuren varalta ostoskassi mukana ottomaatti.Kaarevat ikkunat käyvät kiinni tuhoon/tuho tuhoaa itsensä ja tuhonsa kaikkinensa/tuho on tuho itsessänsä/Lempeä ilma käy huoneen nurkkiin.Se valitsee;vallitsee kissanviikset,joista tippuu noroina viinaa syösten sen tuhoon ennenaikaiseen kuolemaan/pitkään aikaan ei muuta kuin tuhoa/tuho tippuu ennenaikaiseen suunnitelmaan,jonka hän on valinnut sinulle/sinulle auvoinen tuho/tuhon enkeli,kelmeä viirunenäinen,ryppykasvoinen saatana,joka on hullu,mielisairas,vanhus/kaavussa pellen/sonnan läpitäyttämä idiootti.
Janoiset sammiot täytetään vedellä,verellä samealla.Joka hetki kynttilä syttyy sammuttamaan verisen ilon;verevät ilot;kauniston,jossa palaa ilo kelmeä.
Makea piirakkamesi kuivuu käsiin sankkoihin,jotka viedään teurastettaviksi eläintarhaan;eläintarhoihin.
Kitaisen varpaan muistelmat alkavat loppua/ei uraa ei muisteloa ei mustekalaa lounaaksi.Tyhjä lautanen murskautuu pohjelihaksen voimasta.Suurimman ontelon katku avaa keuhkot kokonaan.Leppyy metsäpuut aurattu maakaistale kuiskii lehmät pelmahtavat paikalle syövät ruohoa einettä aitoa.
Teräisen pintareen lapset sytyttävät tulen,palon ja janon lehdistä,jotka polttavat silmiä siintäviä/etäällä siintyy taivas kelmeä.Tohtori ruokkii itseänsä vaivaiskoivuilla,jotka nytkähtelevät pihalla juovikkailla.Talo palaa palamistaan.Jano loppuu.Viina tislautuu.Puuro loppuu lautaselta.
Johdon takia takiaispallo pyörähtää rataa eteenpäin.Loisteen uuvutteen;uutteran kirjailijan kehnon päivän;kajo loistaa lentää eteenpäin piilopaikkaan,jossa lukee pelkääminen on tuhollista toimintaa.Ja jatkuu vallitsee sisällä soi pakkanen lepää kahden leivän ja toisinnon takia.
Periskooppi on tukossa,tuhossa.On lepää sekundäärinen piilohuppeli.Kappeli on kajossa.Tulessa palaa sielu mätä-rätä-rätä-tää.
Pyörivä mandoliini jää kurkkuun ihmisen;lapsen,jolle tuleminen on lähtöä ikuisesta.
Heimoton lehmä etsii johtajaansa vieden hänet pilvireunoille keltaisille.Janoiset huulet lennättävät heidät valoon pimoiseen;piiriin ikuiseen.
Ruovikko katoaa puiden hajavikkoon.Uudestaan pyrkii lieju samea;mutainen ihminen ampuu jänön-syö siemenen-lepää oksan päällä-on turha jäädä lepäämään-ei enään ole mitään keinoa rajoittaa sitä mitä ei ole olemassa-niin on vain nyt tässä.
Osa voittoa on sinun.Minun hahmoni selviää toistosta ikuisesta.Lehmä parantaa sydämmen.Kaaret mutkittelevat verisuonten pinnalla.Jaa saalis tasan kahtia.Jakaa tuoksu neulikon;siemenikön valta ulottuu nenään;kasvoille.
Tuuli vihmoo puita vihavia;vihloo tuuli ainainen.Aikaa päässä kulkijan teennäisen.Kuun sirppi ajaa takaa pirua kohmeaa.Valta on suuri;pieni jako jakaa hedelmän osiksi.
Luomet katsovat sinua sekä häntä epäillen-valmiina hyökkäämään itsensä päälle.Sika ottaa henkeä vihreää paimioilla keltaisilla.
Panttikutoja nukkuu sikeätä raukeata unta.Lapsosen viisauden kävely katkelmoi pätkii janossa elämän julmuuden-käsi tahtoo valtaa lepäävää-armoa arisee arina multainen,joka on haudattu maahan saastaiseen.Sotkuinen pila pitää itseänsä vankina.Armoton kilpailu ajaa lehmän johtamaan itsensä pois virran luota.
Kattojen kruunut tulevat tulisiksi.Ne ahavoittavat mielet ymmärtävät.Piikiven katku sattuu leivosen lauluun ja tapahtuu tilannearvio sekava.Kauhea ryömy ryntää jakamaan jakokortin-sekaisin ottamaan piirin pois etäisyydestä;lehmästä.
Taksikuskit ajavat pikateholla;pikakyytiä taivaallisten olentojen kanssa uudestaan ja uudestaan.Leipä loppuu ja aika tahtoo tulla jumalaksi ikuiseksi.
Vihvoinen tila kasvaa ulkoapäin eikä loppua näy-mikä hän on?Se on mysteeri ainainen.Levät syödään ja jaetaan tasan elantojen kesken-siitä ei voi keskustella edes halvalla:halpojen taksojen kanssa.
Loppumisella on sijansa sekä menonsa pois tarkoitus eri vapaus heppoinen.
Jaamme itsemme toisten tavoin;toisin tavoin.Tavaaminen:taikominen auttaa pientä tuhatlappusta;lappuisia elantoja.Kokonaisuudessa vallitsee pyhä epärauha,joka loppuu jakamisella ja jaottelulla pimeään ja valoon.
Viimakas valoriepu ottaa torkun pienen hennon kevyen.
Ristipiiri siintyy kaemmaksi-etäältä lepo kutsuu leikkiin valtavaan toisinnon kurkkuun.
Koristepiiri tarttuu kiinni kurkusta,jotta tarjoaa leipiä todellisuudelle.
Valopiiri janoaa lepoa kaukaista lempeyttä sallivaa.
Sopu astuu kuvaan mukaan-ottaa johdon punaisiin käsiinsä ja kiitää nurkkaan pienoiseen-suureen jäiseen aukkoon vilpoisaan taipuu uuteen johdantoon keltaiseen.
Erinlaisuus vaikuttaa mielialoihin.
Erinlaisuus vaikuttaa valintoihin.
Saatavuuden hahmottaminen.
