Lasin läpi näkyy maailma selkeä.Selkä paistaa onttona.Onttona virtana selkä paimioituu vasten kasvoja keljuja.Keijut pitävät huolta jokaisesta sielusta.Ontosta halusta piirittää häntä.Pirut,piruparat,sairaat hulluudesta ja himosta.Vallankahva katkaisee sairaan mielen ongelmat kokonaan.Keijut kujeilevat valossa kelmeässä,saastassa,joka tappaa ihmisyyden sirut.Sirut kerääntyvät ihoon halpaan sekundääriseen,toissijaiseen tyyneyteen.Tilaa,jossa ymmärrys katoaa.Piiripeikko tuleentuu tuleentumistaan.Rauha puuttuu häneltä vallattomalta sielulta,joka riehuu riehumistaan.Ei,ei vielä kerran ei nyt,eikä milloinkaan enään.Tässä nyt aina vaan on.Terve.Noin.