sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kahlekuningas aavalla joisella merellä juo. Leipää tippuu lavusille. Aavemerisonaatti soi hänen korvissa piiloutuen pirttiin jokiseen, joka sytyttää hänet tuleen paloon pirteään hauteeseen. Varustautuu tintti, tantti talleroinen ymmyrkäinen soidinmenoilleen menossa tulossa kaupungista poltetusta. Uumassa kuplii halu, palo viimeisimmillään hän on. Ei sanaakaan enään. Loppuu retki. Alkaa uusi. Talo, palo ymmyrtäväinen. Susi pelaa noppaa kohtalollaan. Nappaa nopan syöden sen tukehtuen itsensä ahneuteen. Ahnaaseen kuolemaan ajaa palo, jano. Ikävä sonaatti palaa takaisin kurkusta. Soisesta palosta ymmärtää hän itsensä ja hänet, joka on synnyttänyt kaiken olevan ja hajoavan haisevan piilon.

Ei kommentteja: