Repoisa taksa kulkee kohti valoa ja kirkkauden jälkeistä maailmaa avautuen toiseudelle saadakseen jämityksen avautumaan konkreettiselle, todelliselle luonnolle, joka avaa ja sulkee aavat rakenteet, jotta lepo ja työ olisi kiireellisyyden jälkeiselle maailmalle avain toiseuteen saadakseen epäilyksen jakaantumaan ja kirkastumaan hyytymän liikunnossa ja, että liikunto kukkisi pilvienhaihtuvia saadakseen takapirut jarruttamaan kauheutta.