Kirkuvat linnut. Sannat uupuvat. Puut uivat reittiä tuttua käyvät kohti valoa sädehtivää. Pirtti palaa puista paloa. Valoa säkenöi sälli nuori, kokematon uupuu raskautuksestaan- pimeydestään avautuu valonäkymä merelle aavalle. Suo sykkii janoa kuplivaa. Uppoaa tukki virtaan. Kaameaan pimeyteen aukeaa teltta avara. Jano arvaa arvoituksen säädyllisen. Kohti palaa talo. Palava valloitus vemmertää pirullista paloa. Tulta kohti hän rukoilee. Sirkka herää aavasta tulesta. Teosta ei kukaan saa häntä selville. He lepäävät aavoilla sannoilla kirkuen.