tiistai 21. tammikuuta 2014
Jarruttomat jäljet reessä kolhivat sielua soittimetonta,soinnitonta.Pienet pihlajamarjat kolhivat kurkkua karheaa/Karheaa makua kestää kauon/paljon porua tyhjästä/Lentävät villikissat lentävät kohti kolhiutumatonta kotia.Takiaispallot tarttuvat kiinni tahmeaan kurkkuun,joka lepää sängyllä sinisellä.Sinisellä merellä ratsastaa tyyni ilma siivilöityen kermakakuksi harmaaksi,helmeksi,joka katsoo horisonttiin-vinoon käy askelmat kellarin.Madot ryömivät onkaloistaan kohti aurinkoja,valoa.Valo viipyilee sallimattomasti juuriltaan tyrehtyneitten taimien lomassa-valo pilkehtii puiden lomista sekoittuen siistiin taivasmajaan,taivasrajaan,taivaaseen.Taivasmaja katoaa silmiin siintymättömiin.Säihke säkenöi takalla,lailla,joka,jota vartioi sidos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti