Puut jarruttavat eloa sekavaa,autiota.Vallitsee valta puuapina vuoden kokonaan eikä tarjoa apua Jumalan,vaan katsoo pilkaten ihmistä hämmästynyttä;hämmästys vahva pitää kiinni tästä eikä nyt mene minnekkään.Kuunsirpin luona puna avautuu kaarelle palaa taas karikoille,karrikoille tuhansin eri värisävyin pois linjasta epäpuhtaasta;pelosta ja miksei linjakukasta parhaasta.Paras piiri on täällä ja avaa lepän suonet,kontelot,kohmelot avautuvat.Vapaus koettaa syyllistää jääviyden. Monotonisen pimeän kohteen,hohteen paahtavan palaa valo,väpinä,suruinen,janoinen,pelkoinen aamu.Ties mitä vaan ei nyt.